Kummiurheilijamme Teemu Törmälä lunasti paikan Ironmanin MM-kisoihin Havaijille

PolarPron kummiurheilija, triathlonisti Teemu Törmälä osallistui Ironman African Championships -kilpailuun Etelä-Afrikassa huhtikuun alussa. Teemu lähti tavoittelemaan kisapaikkaa lokakuussa järjestettävään Ironmanin MM-kilpailuun Havaijille. Kisa meni Teemun osalta ihan nappiin ja hän suoriutui maaliin huikealla kokonaisajalla 9 tuntia 1 minuutti ja 16 sekuntia.

Teemu aloitti kilpailuun valmistautumisen jo marraskuussa 2018. Valmistautuminen kisaan oli normaalista poikkeavaa, sillä aikaisen ajankohdan vuoksi lähes kaikki treenit tehtiin sisätiloissa Suomen sääolojen takia. 3,5 viikkoa ennen kisaa Teemu suuntasi Gran Canarialle 9 päivän leirille, josta hän haki jalkoihin kilometrejä ulkona ja samalla superkompensaatiota tulevaan kisaan.

Teemu kertoo kilpailupäivän kulusta seuraavasti: ”Koska merenkäynti oli koko kisaa edeltävän viikon ollut todella rankkaa Etelä-Afrikan Port Elizabethissa, niin edellisen illan kisainfossa käytiin läpi eri skenaarioita mm. uinnin lyhentämisestä tai jopa uintiosuuden peruuttamiseen.

Kisa-aamuna herätys soi aamupalan syöntiin klo 3.15, noin 5 tunnin yöunien jälkeen, jotka nekin oli nautittu lyhyissä 30min erissä. Vaihtoalue aukesi klo 5 ja reilu 2000 urheilijaa päästettiin sinne pumppaamaan pyöriensä renkaita ja laittamaan vaihtoaluetta kuntoon. Märkäpukua pukiessa tulikin järjestäjän kuulutus, että uinti lyhennettäisiin 1600 metriin normaalin 3800m sijaan. Vaikka en varsinaisesti innolla odottanut Intian valtameressä uintia, oli lyhennys silti hienoinen pettymys.

Uinti: 33min 18sek (Garminin matka 2 099 m)

Uintiin lähdettiin rannalta ns. rolling startilla, eli itse piti huolehtia olevansa oman uintikunnon mukaisessa kohdassa – nopeimmat edessä ja hitaammat takana. Klo 6.45 alkoi porukka valua veteen 10

henkilöä kerrallaan ja itse pääsin veteen vasta hieman yli kello seitsemän. Uinnissa ristiaallokko oli erittäin paha ja se hankaloitti suunnistamista. Kääntöpaikalla aallot löivät niin korkealle, että pohjalla ollesaa ei näkynyt kuin taivas ja huipulla tunsi olevansa todella korkealla. Myöhäinen lähtöaika tarkoitti, että sain koko matkan uida ohituskaistalla.

Pyörä: 5h 8min 18sek

Vaihtoalue oli uinnista tullessa normaalia tyhjempi pyöristä, joka tietenkin tarkoitti, että ohituskaista jatkuisi pyörässäkin. Reitti oli 90km pitkä ja se ajettiin kahtena kierroksena. Ensimmäinen 20km ajettiin merenrantaa, jossa puhalsi miellyttävä myötäinen tuuli ja nopeus pyöri 40-50km/h. Tätä osuutta seurasi kohtuu jyrkkä, n. 5min pituinen nousupätkä, jonka jälkeen käännyttiin vasemmalle. Seuraava tie oli erittäin möykkyistä ja kohta kuulinkin jo metallisen kilahduksen ja tajusin hiilidioksiidipatruunan lentäneen pyörässäni kiinni olevasta varustelaatikosta, jossa säilytetään työkaluja rengasrikkoa varten. Siinä sitten loivassa alamäessä 40km/h vauhdissa yritin yhdellä kädellä saada varusteboksin kantta paikoilleen.

Reitti kääntyi lyhyeen, mutta jyrkkään nousuun, josta käännyttiin paikallisella tasolla isolle tielle. Myötäinen tuuli siivitti vielä tällä tiellä hieman suuremmatkin nyppylät ylös vauhdilla. Saavuttiin jälleen merenrantaan, jossa oli muutama jyrkkä nousu. Kääntöpaikka huoltopisteeltä uudet juomat mukaan ja takaisin kohti kaupunkia. Jälleen sama iso tie, mutta tällä kertaa järkyttävä vastatuuli ja reitin pisin mäki. Harvoin osuu kohdalle tilanne, jossa on vastatuuli ja ylämäki, mutta avoin tieosuus mahdollisti tämän ilon. Huipulta lähdettiin sitten laskemaan paikallisen lähiön halki kohti rantaviivaa ja vaihtoaluetta, mistä alkoi uusi kierros pyöräilyssä.

Vaihtoalueen jälkeen mentiin samalle mukavalle myötätuuliosuudelle, mutta tällä kertaa ohitettavat alkoivat vähetä. Ilman isompia ongelmia selvisin aina 160 km:iin saakka, jolloin jalat alkoivat tuntumaan jo melko loppuun ajetuilta. Juoksussa voimaa tuotetaan hieman eri lihaksilla ja painotuksilla, joten en ollut huolissani, etteikö juoksu vielä kulkisi pyörän jälkeen.

Juoksu: 3h 12min 17sek

Vaihdossa oli vapaaehtoisia auttamassa, jotka tyhjensivät vaihtokassit ja voitelivat aurinkorasvaa, kun itse puki kenkiä jalkaan. Meillä oli auttavan kanssa ilmeisesti lieviä kommunikaatio-ongelmia, sillä kassin sisällä oli minulla valmiina 4 energiageeliä sidottuna kuminauhalla toisiinsa, ja ne oli tarkoitus nauttia juoksun aikana. Apuri otti geelit käteen ja rupesi irrottamaan kuminauhaa, mutta kielsin häntä ja jätin kassin vaihtoon sekä suuntasin juoksuun. Saapuessani ulos vaihtoalueelta tajusin apurin laittaneen geelit takaisin vaihtopussiin ja nyt olin menossa juoksemaan maratonia ilman siihen tarkoitettuja eväitäni. Järjestäjä tarjosi huoltopisteillä urheilujuomaa, Colaa, vettä ja geelejä, mutta kun on treenannut vatsan toimimaan tietyillä tuotteilla, saattaa pieneltäkin tuntuva muutos eri merkkiseen tuotteeseen aiheuttaa ongelmia.

Nappasin ensimmäisestä huollosta pari geeliä talteen ja niitä laittaessa asun takataskuun huomasin onnekseni siellä olevan pyörän jäljiltä vielä kaksi omaa geeliä. Juoksu tuntui alusta lähtien todella pahalta ja iskutus sattui jalkoihin jokaisella askeleella, joten tässä vaiheessa mielessä pyöri vielä matkan pituus ja epävarmuus jaksamisesta. Garminin kilahtaessa ensimmäisen kilometrin merkiksi tahti ennakoi 3h maratonvauhtia, joten tuntemuksista huolimatta vauhtia ainakin tuntui löytyvän. Himmasin kuitenkin tarkoituksella, koska vauhti ei ollut realistinen, mikäli halusin selvitä matkasta ilman kävelyä.

Seitsemän kilometrin paikkeilla olo alkoi parantua ja vaikka askeleet sattuivat edelleen, oli mieli jo hieman paremmassa paikassa ja usko omaan tekemiseen oli palannut. Reitti juostiin neljään otteeseen 10.5km edestakaisella reitillä rantabulevardilla. Reitillä oli koveneva tuuli niin, että täysin vastaiseen juostiin etelään päin ja vastaavasti myötäiseen toiseen suuntaan. Tuuli olikin iltapäivällä jo erittäin kova ja hidasti juoksua merkittävästi.

Nakuttelin hieman vaihtelevalla tahdilla kilometrejä nauttien huoltopisteiden sienistä ja Colasta. Puolimaraton tuli täyteen suunnilleen ajassa 1h 31min, joka ounasteli 3h 3min loppuaikaa juoksussa. Tuolloin mietin, että siitä voi 5min antaa tahdin vielä hiljentyä ja 3h8min maratonaikaan voisi olla jo tyytyväinen. Hieman myöhemmin askel lyheni entisestään ja tässä vaiheessa mietin, että 3h15min olisi ihan hyvä loppuaika. Hieman ennen viimeisen kierroksen alkua vastatuuleen juostessa Garmin kertoi edellisen kilometrin olleen 5min, joka alkoi lähennellä jo aika hidasta vauhtia, joten laskin mielessäni viimeiselle kympille aikaa 50min ja päätin tyytyä kohtalooni.

Vauhti palasi hieman jo vastatuuli -osuuden loppua kohden ja myötätuuleen lähtiessä vauhti oli jälleen normaalia. Tässä vaiheessa viime syksyn Vantaa Maratonin opit henkisistä voimavaroista tulivat käyttöön ja päätin koventaa vauhtia lihasten huutaessa kivusta. Omasta sijoituksesta ei tässä vaiheessa ollut mitään tietoa, koska ei ollut omaa huoltoa mukana, jolta olisi väliaikoja saanut tietää. Päätinkin että nyt juostaan viimeinen 3km niin kovaa kuin jaloista irti lähtee ja kaksi viimeistä kilometriä olivatkin kisan kaksi nopeinta kierrosta, vaikka ne tultiinkin vastatuuleen. Punaisella matolla Paul Kayen kuuluttaessa “Teemu you are an Ironman” oli helpottunut olo, ja loppuaika ounasteli ennakkoarvioiden perusteella karsiutumista lokakuun Ironmanin MM-kisoihin Havaijin Konalle.

Sunnuntaina epävirallisten tietojen mukaan ikäsarjassani olisi 11 paikkaa jaossa Ironmanin MM-kisoihin, ja alustavien tulosten mukaan olin sarjassani sijalla 10. Normaali kuvio on, että kilpailua seuraavana aamuna järjestetään Kona slot allocation ceremony, jossa paikka pitää ottaa vastaan henkilökohtaisesti. Paul Kayen kysyessä ottaako Teemu Törmälä vastaan paikan, pääsi ilmoille helpotuksen “Kyllä!”, sillä olihan tämä MM-kisapaikka ollut unelmana aina siitä saakka, kun triathlonkärpänen puraisi vuonna 2013.”

Sulje